Oli ihan pakko ottaa äkkilähtö etelän lämpöön. Miten se raivostuttikaan kun sää oli huonoin mahdollinen koko ajan. Kylmä tuuli ja jatkuva vesisade ei paljon lohduta kun olettaa, että heinäkuussa on lämmintä ja aurinko paistaa. Tilanne korjaantui nopeasti kun lentokone laskeutui Gasipasan kentälle Alanyaan, Turkkiin. Pikkujätkän lapsuuskaveri oli mukana reissussa ja voi sitä poikien riemua uima-altaista ja vesiliukumäistä. Tottakai kun mukana on lapsia niin mennään lasten ehdoilla, hotelli oli tosi rauhallinen ja altaalla tuli rentouduttua kunnolla poikien vesileikkejä katsellessa. Toki itsekin piti kokeilla vesiliukumäkiä ja uima-allaselämää poikien kanssa. Iltaisin kävimme eri ravintoloissa syömässä ja täytyy ihmetellä, mihin mahaan varhaisteini-ikäiset pojat vetivät järkyttävän kokoisia pippuripihvejä. Muutama retkikin tehtiin ja pojat oli aina täysillä mukana. Viikon aurinkoloman jälkeen arki koitti ja työt kutsuivat. Tallilla odotti parin päivän hitsausurakka ja muutama muukin homma, kaikki valmistuivat ajallaan.